Hämmästelen päivittäin kristittyjä, jotka tyytyvät epämääräiseen "taivastoivoon", sen sijaan, että ymmärtäisivät kuinka kirkas, selkeä ja sisällöltään rikas on Raamatun meille tarjoama ilmoitus. Jla haluaa puhua meille auki sen mitä hän on meille varannut, jotta emme taistelisi epämääräisyydestä käsin, vaan olisimme hyvin varustetut tehtäväämme Jlan valtakunnan suurlähettiläinä.
Viittasin viime blogissani tuomioihin ja tuomioistuimiin, jotka nousevat Raamatun teksteistä, kun lähestymme nykyisen maailmanaikamme loppuvaiheita. Moni meistä saattaa kokea aiheen ahdistavaksi, ellei sitten ole tullut opetetuksi asiasta kuten Raamattu meille siitä opettaa. Käymme tätä aihetta läpi seuraavassa.
Mielestäni monet epäselvyydet ja epämääräisyydet tässä asiassa juontavat juurensa huonosti ymmärrettyyn oppiin armosta ja vanhurskauttamisesta. Toisaalta voisi sanoa, että kyseessä on Raamatun kokonaisuuden hallitsemattomuus. Siihenhän ehkä suurin yksittäinen asia on 1700+ v vallinnut korvausteologia.
Armon ja vanhurskauttamisen ymmärtämistä sotkee usein ihmisen psykologia. Tarve olla hyvä. Kaikki pakanauskonnotkin ovat syntyneet tästä tarpeesta ansaita oma nirvanansa. Ihmisen totaalisen pahuuden ymmärtäminen on kuitenkin avain ymmärtää armo niin, että ihmisen luontainen tarve olla hyvä ja ansaita pelastuksensa, ei nouse sotkemaan kristillistä oppia armosta. Niin kauan kuin tämä ei ole iskenyt lävitsemme, sotkeudumme olemaan ”hyvä”, kuten fariseukset aikanaan.
Luther oli tässäkin asiassa aikansa lapsi. Korvausteologia esti häntä missään vaiheessa näkemästä Raamatun isoa punaista lankaa. Lutherin käsityksen juutalaisista on sanottu Hitlerin panneen toimeen. Eli Lutherkin oli täysin pihalla juutalaisten osuudesta Raamatun kokonaisuudessa. 1800-l palautui osa kristillisyydesta kyselemään juutalaisten asemasta Raamatussa. Kuitenkin vasta Israelin synty 1948, vei asiaa suuremmassa mittakaavassa pohtimaan.
Mutta vielä tänäänkin on kristittyjä kirkkoja, joiden käsitys Israelin osuudesta Jlan kokonaisuudessa on täysin pihalla. He ajattelevat juutalaisia koskevien lupausten siirtyneen täysimääräisinä kristilliselle kirkolle. Jos ja kun olemme tuon opin tuoman historiallisen taakan alla, käytämme Raamatun tekstejä huomaamattamme varsin sekavalla ja arveluttavalla tavalla. Näin ollen ei ole myöskään minkäänlaisia mahdollisuuksia Raamatun läpi kulkevan ison ”punaiseen lankaan” ymmärtämiseen, jolloin myös eskatologia on irrallisten käsitteiden leijumista ilman, että ne muodostaisivat sen kokonaisuuden, jonka Jla haluaa meidän ymmärtävän. Korostan vielä, että vaikka moni kristillinen suuntaus ei virallisesti tue korvausteologiaa, mutta sen 1700+ vuotinen taakka kristillisyyden yllä on niin massiivinen, että vaikka pastori myöntäisi asiantuntevansa, niin seuraavassa hetkessä hän kuitenkin käyttää Raamattua korvausteologian tuhoamalla tavalla; ei kertakaikkiaan näe muuta tapaa😓. Näin suuresta varjosta kirjoitusten ymmärtämisessä on kyse!!!
Tiivistetysti vielä. Moni Raamatun paikka omaa raskaan historiallisen perinnön tulkinnassaan.!!! Meidän tapamme yleensäkin jäsentää Raamattua, kantaa tuon raskaan historiallisen taakan. Korvausteologian myötä on Raamatusta tullut ajatonta viisautta, jolla pyhitellään omaa todistusta, omia ajatuksia ja kunkin ajan ihmiskuvaa. Ilmoitusta sellaisena kuin Jla on meille halunnut jakaa ei enään kokonaisuutena hallita.
Myös ymmärrys armosta ja vanhurskauttamisesta oli hyvin pitkään hukassa ja vaikka Luther asiaa saikin oikaistua, on mm. Katolisella kirkolla ollut suuria vaikeuksia löytää terve Raamatullinen käsitys armosta. Tämä taas on luonut hyvin pitkän perinteen ymmärtää Raamattua kokonaisuutena väärin. Toki tämä mihin jo viittasinkin, ihmisen patologinen farisealaisuus, hämärtää tervettä käsitystä ihmisen tilasta ja sitä kautta terveen armon löytäminenkin on työlästä. Haluan siis, että ymmärrämme kaiken kaikkiaan niitä rasitteita, joita meillä on tietämättämmekin painolastina, kun Raamatun sanaa luemme. Kun törmäämme johonkin mielestämme vaikeaan tai epämääräiseen Raamatun kohtaan on usein syynä juuri kokonaisymmärryksemme puute. Omalta osaltani olen koittanut blogissani tuoda esille asioita, jotka ovat hukassa. Mutta nyt takaisin varsinaiseen aiheeseemme.
Lähdemme liikkeelle siitä tosiasiasta, mikä meitä kaikkia odottaa. Paavali ilmaisee sen Hebrealaiskirjeessään seuraavasti: ( Hebr. 9:27) "Ja samoin kuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta sen jälkeen tulee tuomio,..."
Paavali kertoo Korinton kristityille seuraavaa: (2.Kor.5:10 ) ”Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa". Myös ( Room.14:10-12 )ilmaisee saman totuuden.
Oletko huomanut, kuinka sana ilmestyä vilahtelee hyvin usein Paavalin teksteissä. Se viittaa useimmiten juuri tuohon silmän räpäyksessä tapahtuvaan ruumiimme lunastukseen, ylöstempaukseen. Ja mikäli sinun kokonaiskuvassasi ei ole ylöstempausta, jää sinulle Raamatun teksteistä hyvin paljon ymmärtämättä; pelkäksi hengelliseksi ”hötöksi”.
Eli meidän uskovien treffit ovat siis ylöstempauksen yhteydessä Karitsan häissä, joissa itse asiassa jaetaan palkintoja hyvin juostusta kilpailusta, kuten Paavali asiaa kuvaa ( Fil.3:14 ) ”minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa, tai (Kol.2:18 ) ”Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, ….Tässä mielessä termi Kristuksen tuomioistuin on hiukan harhaanjohtava, meillä kun sanaan tuomioistuin liittyy aika negatiivinen sävy, johtuen juuri aiemmin viittaamani vanhurskauttamisen ja pyhityksen sekaisin menemiseen.
Kristuksen tuomioistuimessa ei siis kyse ole missään määrin pelastuksesta, vaan pikemminkin palkintojen jaosta. Mm. erilaista seppeleistä puhutaan joista tässä muutamia: 2.Tim2:5, 2.Tim. 4:8, Jaak.1:12; 1.Piet 5:4; Ilm. 2:10; Jaak.1. Room. 8:1 kertoo, että niille, jotka Kristuksessa ovat, ei siis ole mitään kadotustuomiota. Ei ole itsestään selvää, että oppi vanhurskauttamisesta on meille noin vain selvää. Lutherillakin meni siihen aika paljon aikaa ja energiaa.
Ps 62 toki puhuu palkan maksusta tekojemme mukaan, kuten Jeesuskin Matt 16, mutta tässä ollaan jälleen tilanteessa, että jollei kokonaisymmärryksemme riitä joudumme Raamattua lukiessamme ongelmiin. Ei turhaan ole sanottu, että Raamatullahan vois selittää mitä vaan. Mikäli emme omaa kokonaisymmärrystä; kirjoja on 66 mutta ne muodostavat yhden aikaan sidotun kokonaisuuden. Mieti miten käy jos luet 600 sivuisesta romaanista vain viimeiset 100 sivua. Aivan, tiedät loppuratkaisun mutta kokonaisuuden ymmärryksesi on varsin vähäistä.
Joel. 3:1 Sillä katso, niinä päivinä ja siihen aikaan, kun minä käännän Juudan ja Jerusalemin kohtalon,
3:2 minä kokoan kaikki pakanakansat, vien ne alas Joosafatin laaksoon ja käyn siellä oikeutta niitten kanssa kansani ja perintöosani, Israelin, tähden. Sillä he ovat hajottaneet sen pakanakansain sekaan, ovat jakaneet minun maani
20:5 Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennen kuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus.
20:6 Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.”
20:12 Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.
20:13 Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.
20:14 Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.
20:15 Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen. ”
Simo Peltoperä


