Olen aikaisemmin kirjoittanut lähinnä siitä kuinka olemme vaihtaneet raamatullisen maailmankuvamme kristilliseen ja menettäneet näin Raamatun ymmärtämisen kokonaisena Jlan ilmoituksena ihmiskunnan historiasta ja tulevaisuudesta. Olemme myöskin menettäneet mahdollisuuden ymmärtää Raamatun eskatologiaa (oppia lopunajoista) sellaisena kuin Jla on sen meille ilmoittanut. Tämän osoittaakseni olen myös aukaissut Ilmestyskirjan. Sen ymmärtäminen ei ole vaikeaa, kun luemme Raamatun kokonaisena alkuluvuista alkaen, ja tiedostamme kuinka Ilmestyskirja on vain kuin romaanin viimeinen luku. Jos elämme kristillisellä maailmankuvalla, joka ei tänään ole raamatullinen, on Ilmestyskirjan selityksemme vain hajanaista arvailua. (Ilmestyskirjan selitys)
Tämän päivän aiheessa haluan kiinnittää huomiota asiaan, jonka olen yli viiden kymmenen vuoden kristillisen vaellukseni aikana huomannut estävän raskaasti hengellistä kasvuamme. Joten asiaan.
Oletko koskaan opetellut ajamaan moottoripyörää? Aivan ensimmäinen ohje koskee sitä minne ajaessasi katsot. Et voi katsoa pyöräsi eturengasta, viiden metrin päässä olevaa kiveä, tai vastaan tulevaa autoa. Sinun on katsottava sinne mihin olet menossa. Sama pätee ilmailussa. Jos lentäjänä katsot estettä, joka sinun pitäisi välttää, päädyt aivan varmasti juuri tuohon esteeseen, koska me kuljemme sinne minne olemme katseemme kiinnittäneet. Niin hassulta kuin se voi kuulostaakin, on näillä faktoilla hyvin voimakas korrelaatio meidän kristilliseen vaellukseemme.
Edellä lausuttujen sanojen opastamana katsomme hetken kuluttua voisivatko sellaiset ”itsestäänselvät” raamatulliset käsitteet kuin 1) synti, 2) vanhurskauttaminen ja 3) pyhitys aueta arkiymmärrykseemme niin, että vaelluksestamme kristittyinä voisi tulla menestyksellistä, ymmärrykseen perustuvaa, hengelliseksi aikuiseksi meidät kasvattavaa. Tätähän mm Paavali kovasti kuulutti. (Pyrin välttämään teologien lainaamista, jottei ajattelumme tulisi sidotuksi perinteisiin, vaan olisi Raamattuun sidottua ja sitä kautta Pyhän Hengen ohjattavissa.)
Paavali Kolossalaiskirjeessä 1:9–10
9. "Siitä lähtien, kun saimme tästä kuulla, mekin olemme lakkaamatta rukoilleet teidän puolestanne ja pyytäneet, että te saisitte runsaasti hengellistä viisautta ja ymmärrystä ja tulisitte täydelleen tuntemaan Jumalan tahdon."
10. "Rukoilemme, että eläisitte Herralle kunniaksi ja kaikessa hänen mielensä mukaan ja että kantaisitte hedelmää tekemällä kaikkea hyvää ja kasvaisitte Jumalan tuntemisessa."
Nämä jakeet korostavat älyllistä ja henkistä elementtiä:
• Paavali rukoilee heille viisautta (sophia) ja ymmärrystä (synesis), jotka ovat mielen kykyjä.
• Tämän päämääränä on Jumalan tahdon täydellinen tunteminen (epignōsis), mikä on syvällistä ja tietoista oivallusta.
• Tämä ymmärrys johtaa sitten käytännön elämään ja kasvuun Jumalan tuntemisessa.
Se että aikamme kristillisyys on usein painottunut ylikorostuneen suhdekristillisyyden suuntaan ymmärryksen kustannuksella, juontaa juurensa tietenkin kristillisyyden historiasta, ja aikamme minäkeskeisestä kulttuurista. Se kaventaa myös ymmärryksemme synnistä hyvin minäkeskeiseksi. Synti on kuitenkin kokonaisvaltainen ja hyvin syvälle koko ihmiskunnan A) olemukseen ja B) historiaan ulottuva asia. Mikäli se jää ymmärryksen tasolla ainoastaan siihen että tein väärin, olen syntinen, on hengellisen kasvun tie tukittu, se ei etene.
Se, että kristillisyys perustuu suhteeseen on tietenkin täysin oikein, mutta jos tämä korostuu liiaksi ymmärtämisen kustannuksella, mikä on seurausta huonosta opetuksesta, johtaa se epävakaaseen vaellukseen. Suhdekristillisyydessä ollaan suhteita yleisesti koskevien lakien alaisia ja jokainen tietää mitkä ne heikkoudet silloin ovat. Mielialamme, tunteemme ja elämäntilanteemme pääsevät sekoittamaan hengellistä elämäämme, kasvuamme hengelliseen aikuisuuteen.Vaelluksemme ei ole vakaata, vahvaan ja syvään Raamatun kokonaisuuden ymmärtämiseen perustuvaa. Lähinnä seikkailemme irrallisissa jakeissa.
1) Ensimmäisen käsitteemme on siis synti, jonka tekoäly määrittelee osuvasti:
”Synti ei ole vain yksittäinen paha teko, vaan pohjimmiltaan tila, jossa ihminen on erossa Jumalasta. Se on suunnan kääntämistä pois Jumalasta ja kääntymistä kohti omaa itseä (minäkeskeisyys).”
Ensinnäkin, kyse ei siis ole vain minun teosta, vaan tilasta, jossa ihmisen/ ihmiskunnan koko elämä toteutuu. Synti ei ole vain henkilökohtaisen väärän teon asia, vaan paljon isompi asia, jonka syvyys aukeaa paremmin, jos tunnemme Raamatun kertoman ihmiskunnan historian. Juutalainen syntiinlankeamiskäsitys aukaisee tätä historiaa hyvin. Se koostuu kolmesta ihmiskunnan epäonnistumisesta:
1) Eden; tiedät mitä tapahtui ja kuinka Eeva sai lupauksen, että hänen siemenensä on tuhoava ”käärmeen pään”.
2) Jlan poikien sekaantuminen ihmiskuntaan sekoittamaan Eevan siemen, jonka oli luvattu eräänä päivänä tuhoavan Saatanan vallan. Tässä vaiheessahan todella sekoitettiin Eevan siemen ja syntyi tuo jättiläisten aikakausi, ”Jlan poikien” sekaannuttua maan tyttäriin. (1.Moos 6:4) Tätä tapahtumaa ei kristillinen maailmankuva yleensä sisällä, eikä siitä kuule opetusta, vaikka löydät sen suoraan Raamatusta. Ja huom!!! 🙇🙆🙅 Tuo nimenomainen vaihe tapahtumineen johti elämämme maapallolla siihen tilaan, että Jla katui koko ihmiskuntaprojektia. Lausunto tilanteesta oli: ”Kaikki ihmisen ajatukset olivat ainoastaan pahat”. (Minäkeskeiset) (1.Moos 6:4-7). Tämä johti Jlan tuhoamaan ihmiskunnan hybrideineen, jotka olivat se ison pahan aikaansaanut joukko. Pallomme, sen elämä ja ekosysteemi tuhottiin vedenpaisumuksessa. Nooa perhekuntineen sai kuitenkin armon Jlan silmissä, mikä antoi näin ihmiskunnalle vielä uuden mahdollisuuden.
3) Mutta, mutta, mutta, jälleen kun Jla tuli katsomaan mitä Baabelin tornin yhteydessä vedenpaisumuksen jälkeen puuhattiin, joutui Hän pettymään pahasti. Nimrodin ja Semiramessin johdolla kertoo Raamattu ihmiskunnan kääntyneen ”muiden jumalien” puoleen. Heidän muistissaan oli langenneiden taivaallisten joukkojen sekaantuminen ihmiskuntaan ennen vedenpaisumusta ja se minun valta, väkivalta, jota tuolloin oli tarjolla ollut. Useinhan meille kaupataan ajatusta, että Jla keksi kielten hajoituksen vain saadakseen ihmiset asuttamaan palloamme. Näinhän se ei mennyt !!! Kielten hajoitus oli vain tapa toteuttaa päätökset, joita Jla teki katsoessaan ihmiskunnan jälleen ”Minä-itse”olemuksessaan kääntyvän poispäin Hänestä, kohti vieraita jumalia. Katsotaan suoraan Raamatusta mistä oli kysymys.
5. Moos 32:8,9 Mooses muistelee miten asiat menivät Baabelin yhteydessä:
8 ”Kun Korkein jakoi kansoille maat, kun hän levitti ihmiset yli maan piirin, hän määräsi kansojen asuinsijat ja kullekin oman jumalan.”* [Käännös "kullekin oman jumalan", sanatarkasti "Jumalan poikien luvun mukaan", tukeutuu Qumranin tekstin ja kreikankielisen Septuaginta-käännöksen lukutapaan. Osa Septuagintan käsikirjoituksista kääntää "Jumalan enkelien luvun mukaan". Hepreankielisen tekstin myöhempi lukutapa on "israelilaisten luvun mukaan"=> mikä on ollut älytöntä, sillä Israelia ei ollut tuolloin edes olemassa!!! Onneksi on palattu alkuperäiseen.
9 ”Herran osuus on hänen kansansa Israel, ja Jaakob hänen perintömaansa.”
Tässä olemme ydinkohdassa Raamatun myöhempien kirjoitusten ymmärtämisen kannalta, koska ihmiskunta Jlan silmissä jaettiin Baabelin päätösten seurauksena ikään kuin kahtia. Tuolloin syntyi hyvän ja pahan väliseen taisteluun uusi rintama, uudet ”taisteluvälineet”. A) Jlan ikuinen valinta Israel ja B) aktiiviselta työpöydältä pois siirretty muu maailma. Tätä vaihetta kutsutaan joskus myös ”kansojen pimeäksi ajaksi”. Itselleen valitsi Jla siis Abramin, josta alkoi kasvattamaan kansaa, jonka keskelle itse syntyisi vielä kerran tarjoamaan pelastusta uskon kautta.
Tuon hylätyn maailman paluun aktiiviselle työpöydälle löydämme vasta kun Jeesus lähettää 70 opetuslasta, joka on sama luku, kuin kuin 1.Moos 10:ssä, ns kansojen taulussa lueteltujen ”hylättyjen” kansojen määrä. Samoin löydämme Apostolien teoista helluntain yhteydessä nuo samat kansat idästä länteen ja etelään lueteltuina. Se minkä edustus juhlilta puuttui oli Tarsis (maan reuna, Espanja) ja näin ymmärrämme Paavalin kovan tarpeen päästä käymään siellä ennen kuolemaansa. (Apt. 2:9-11; Room 15:24)
Apostolien tekojen tekstistä voimme nähdä, että helluntaijuhlille oli todellakin kokoontunut, hurskaiden juutalaisten edustamana, koko silloinen maailma. Palatessaan kotimaihinsa veivät he mennessään evankeliumin, jonka olivat löytäneet Jerusalemissa. Muistamme noista yhteyksistä hyvin Etiopian hoviherran, joka sai kunnian päätyä Raamattuumme sivuille. Näin varmaan senkin vuoksi, että Etiopialla on ollut oma yhteytensä Israeliin sitten Salomon ajoista. Helluntain ”kielillä puhuminenkin” saa näiden historiallisten faktojen myötä syvemmän merkityksen ja liittää sen kokonaisuuteen, eikä se jää irralliseksi Hengen lahjoihin viittaavaksi tapahtumaksi.
Yhtä kaikki, kun ymmärrämme kuinka syvä ja laaja käsite on synti ihmiskunnan historiassa ja on aina estänyt Jlan tahdon toteutumista, emme jää lapsuuteen kuuluvan syntikäsitteen vangiksi, vaan kasvamme aikuiseksi ymmärtämään isoa kokonaisuutta yhä laajemmin ja syvemmin. Tulemme siis tuntemaan Raamatun sanaa ja vain sen pohjalta voi Pyhä Henki antaa meille tuota Paavalin kuuluttamaa viisautta ja ymmärrystä ja voimme kasvaa hengellisesti aikuisiksi.
Toiseksi huomaamme, että syntimääritelmässä yllä, tuotiin esille olemuksemme syvin ongelma minäkeskeisyys. Olet varmaan tietoinen, että kaikki maailman uskonnot, kautta historian, lukuunottamatta kristinuskoa perustuvat sille, että Minä itse saavutan teoillani sen nirvanan tai mikä se milloinkin on. Olisi kuitenkin naivia ajatella, että ”Minä- itse” ongelma ei seikkailisi kristinuskossa. Meidän kysymyksemme tänään kuuluukin, että missä tuo ”Minä- itse” piilee kristiuskossa? 👀
Tiivistetysti vielä synnistä:
Vain synti käsitteen laajuuden ja syvyyden ymmärtäminen, yhdessä ihmisen täydellisen Jlalle kelpaamattoman olemuksen kanssa, voi viedä meidät terveeseen, kasvun mahdollistavaan armon ymmärtämiseen. Menemme siis katsomaan tätä armoa => vanhuskauttamista.
2) Kun katsomme toista meitä kiinnostavaa käsitettä vanhurskauttaminen, niin sieltähän se ”Minä-itse” jälleen löytyy.
En käytä termiä ”omavanhurskaus”, vaikka se osuva onkin, sillä ”Minä- itse” termi paljastaa omavanhurskauden juuren, emmekä jää pelkän inflaation kokeneen omavanhurskastermin varaan.
”Me kaikki olemme olleet kuin saastainen, ja kaikki meidän vanhurskautemme on kuin saastainen vaate; me olemme kaikki lakastuneet kuin lehdet, ja meidän syntimme ovat meidät tuulen tavoin vieneet pois.” (Jes. 64:5 )
Tämä jae kuvaa, että ihmisen parhaat teotkin ovat Jumalalle kelpaamattomia vanhurskauden saavuttamiseksi. Ne ovat saastaisia ja likaisia, koska ne ovat syntiin langenneen ihmisen epätäydellisen luonnon värittämiä ja sekoittuneet itsekkyyteen tai vääriin motiiveihin.
Olen usein elämäni varrella tavannut kristittyjä, jotka puhuttaessa ihmisen tilasta suhteessa syntiin, puolustavat viimeiseen asti ajatusta, että ”mutta on meissä kuitenkin paljon hyvää”. No kyse on siitä, että aikanaan nämä ihmiset ovat jääneet hengellisessä ymmärryksessä lapsen tasolle huonon opetuksen vuoksi. He ovat siinä mielessä älyllisessä ansassa, että yllä ollut Raamatun jaekkaan ei tahdo murtaa heidän puolustustaan. He eivät pääse aikuiselle tasolle ymmärtämään mistä synnissä on kysymys, mikä vuorostaan mahdollistaisi ymmärryksen vanhurskauttamisesta ja avaisi mahdollisuuden käsittää mistä on kyse pyhityksessä.
Älkäämme kuitenkaan olko naiveja ja kuvitelko, että minäkeskeisyytemme, olisi ainoastaan meidän aikamme kristillisyyden ongelma. Voit lukea kirkkohistorian ja ymmärtää kuinka rankasti se siellä on ollut.
Emme nyt mene aivan ensimmäisen vuosituhannen tapahtumiin, jolloin kristinuskosta tehtiin valtion päätösten kumileimasin, niiden moraalinen ”pyhittäjä”. Ei Saatana saavutetusta edusta hevillä luovu; Suomessa juuri nyt on kirkko pyhittämässä valtion käsitystä avioliitosta, jolla taasen ei ole mitään tekemistä Raamatun käsityksen kanssa. Mutta olkaamme rehellisiä, näinhän se on toiminut koko historiansa ajan.
Kirkko kasvoi jo varhain rankasti kieroon myös synnin, vanhurskauttamisen ja pyhityksen ymmärtämisen suhteen. Kun menemme reilut tuhat vuotta eteenpäin kirkon valtiollistamisesta ja näemme, että edelleen 1500-luvulla oli Lutherille äärimmäisen työlästä ja tuskallista selvitä ajattelemaan toisin. Lopulta uskalsi hän ajatella niin kuin Raamatussa, Roomalaiskirjeessä lukee synnistä ja vanhurskauttamisesta. ”Minä- itse” syntimme pohjalle vuosituhannen aikana rakentunut kristillinen perinne, ei ollut noin vain ylitettävissä, mutta sitä vastaan nousi Luther henkensä uhalla. Tänäänkin haaste kristitylle erilaisten perinteisten ajattelumallien kanssa on täysin sama ja pääosa tyytyykin perinteeseen, koska ajattelu on raskasta ja sen aloittaminen johtaa yleensä hylkäämiseen ”omalla maalla”. Tästähän kertoo myös sanonta kuinka vaikea on olla ”profeetta” omalla maallaan.
Vaikka Luther rohkaisi meitä synnin ja vanhurskauttamisen asiassa lukemaan Raamattua niin kuin se on kirjoitettu, oli monta asiaa joissa Luther ei uskaltanut lukea Raamattua niin kuin se on kirjoitettu, vaan tyytyi perinteeseen. Hän kuitenkin palautti meille ainakin opillisella tasolla raamatullisen vanhurskauttamisen ymmärrystä. Katso ( Room 4-8 )
Sen totean vielä, että vaikka Paavali kirjoitti minkä kirjoitti ja vaikka Luther koitti opettaa sen mitä Paavali oli kirjoittanut, kokevat tänään hyvin monet kristityt nuo Roomalaiskirjeen kohdat ristiriitaisiksi ja vaikeiksi ymmärtää. Ja tämä siksi, koska ”Minä itse”, haluaa ymmärtää asiat omalla tavallaan. Myös nuoren kristityn ympärillään pyörivä ”kristillinen” elämä, perinne ja kirjoittamattomat käyttäytymiskoodit perustuvat tälle ihmisen perimmäiselle synnille. Ja valitettavasti opimme liiankin paljon ympäristöä havainnoiden.
Haluan tänään aukaista sinulle sen mikä aukaisi minun ymmärryksen Roomalaiskirjeeseen; syntiin, vanhurskauttamiseen ja pyhitykseen.
Luterilaisessa perinteessä opetamme, että vanhurkauttaminen on juridinen asia. Tämä Jlan juridinen toimenpide on täydellinen armahdus. Nyt olemme hyvin tärkeässä kohdassa. Jlan täydellinen armahdus, joka perustuu Kristuksen täydelliseen tekoon, koskee sekä 1) mennyttä, 2) nykyhetkeä, että 3) tulevia päiviämme. Jlalle ei tässä asiassa ole mennyttä tai tulevaa, vaan on yksi, on Kristuksen työ, joka edellä todetusti ulottuu meitä sitovan aikakäsityksen yli.
Eikö sinustakin olisi varsin hullua, jos joku ihminen tultuaan armahdetuksi tuomioistuimessa sanotaan vaikka 100 000 000 000 euron veloista tai esimerkiksi kuoleman rangaistuksesta, kulkisi tuomioistuimen ovella joka toinen viikko kolkuttelemassa ja armahdusta anomassa? Aivan, näin teksi vain hän, joka EI YMMÄRTÄISI mistä synnissä, armahduksessa ja vanhurskaudessa on kysymys. Valitettavan suuri osa kristityistä kuitenkin kulkee näitä portaita edestakaisin ; synti => tunnustus=>armahdus ja jälleen synti=> tunnustus=> armahdus jne. Ollaan pahasti jumissa ”lasten kengissä” ymmärryksen suhteen ja pahasti jumissa hengelliseksi aikuiseksi kasvamisessa.
Nyt olemme käsitelleet syntiä ja vanhurskauttamista. Mikäli ymmärrämme nämä asiat heikosti, konkretisoituu se arjen ongelmaksi viimeisessä käsitteessämme, pyhitys.
3) Kuollut ei pyhittele itseään
Koska ”Minä- itse” => omavanhurskaus hyvin mielellään hoitaa pyhityksen myös kristinuskon piirissä, on seuraavien kappaleiden ymmärtäminen tärkeää.
Avain pyhityksen oikein ymmärtämiseen ja hengelliseen kasvuun tulee tässä:
”Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, …( Room 6:5,6)
7:1 Vai ettekö tiedä, veljet - minä puhun lain tunteville - että laki ( joka synnin paljastaa) vallitsee ihmistä, niin kauan kuin hän elää? (Huom sinä, et enää elä, vaan mätänet ristin juurella)
7:2 Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista…
=> Olet siis kuollut Kristuksen kanssa ristillä. Mätänet pahasti haisten ristin juurella. Kun ymmärrät tämän kuoleman todellisen syvyyden, häviää todennäköisesti kuoleman pelkosikin, sillä mitäpä kuollut kuolemaa pelkäisi.
En lisää tähän kaikkia niitä Roomalaiskirjeen jakeita, jotka esillä olevista käsitteistä puhuvat, koska niitä on paljon. Toivon, että luettuasi tekstini luet ajatuksella Room 4-8, muistaen tämän faktan, että olet saavutettuasi täydellisen vanhurskauden Kristuksessa, kuollut. Et kuulu enää sille ihmiskunnan voittaneelle, tekstin ”miehelle”, jota Saatanaksi kutsutaan ja joka palollamme 24/7 tänäänkin toimii, vaan olet toisen oma. Olet vapaa synnin ja kuoleman laista, kuoltuasi pois siitä Kristuksen kanssa.
Elät siis Hengen uudessa tilassa, uudestisyntyneenä ja sinun on ymmärrettävä:
Pyhitys on 1) Jumalan lahja ja 2) työ.
1) Se on lahja, jonka sait kun sinut julistettiin ”tuomioistuimessa”vanhurskaaksi, Jlalle kelpaavaksi, täysin pyhäksi. Jos sinulla on tähän lahjaan jotakin lisättävää, halveksit Jlan täydellistä lahjaa.
2) Se on työ, jonka Pyhä Henki on sinussa aloittanut. Pyhä Henki ei parantele kuollutta, vaan luo uutta. Jos ”Minä- itsesi” , omavanhurskautesi, haluaa omia Jlan Pyhälle Hengelle varaaman työn, ja ruveta eheyttelemään ja parantelemaan kuollutta, halveksit jälleen Hänen työtään.
Pysähdy hetkeksi ja mieti uskoontuloasi. Saattoi olla, että jonkun aikaa iloitsit täydellisestä lahjasta mutta koska opetus on yleensä seurakunnissa perin heikkoa, olit todennäköisesti kohta ”auttamassa” Jlaa ja parantelemassa itseäsi ja huomasit, että sitä tekevät muutkin. Opit miten eletään uskovaisena, mutta pikkuhiljaa intosi hiipui, koska todellisuudessa et saanut vahvaa ruokaa. Jäit pyörimään siihen tapaleikkiin jota seurakunnissa kovin paljon leikitään. Ehkä tapasit joskus hänet, ”rehellisen”, joka totesi jossain vaiheessa, että ei hänestä tule kunnon uskovaista ja luovutti; minä ainakin tapasin hänet. Hänet oli jätetty heitteille. Missä olivat tuolloin opettajat joiden vastuulla ovat vastasyntyneet?
Uskovainen ystäväni on kymmenen vuotta terapoinut itseään lapsuudessa tulleista vammoista. Äiti jätti hänet päiväkotiin ja tästä kasvoi jonkinlainen ”paha puu” hänen elämäänsä. Hän kirjoittaa siitä kirjaa. Olen tukenut vuosia hänen terapiaansa ja kirjoittamistaan, koska jokaisella meillä on oma tie ja aikansa ymmärtää tämä mitä tänään koitan sanoa. En siis ollenkaan vähättele, jos olet käynyt terapiat ja koitat elämäsi kanssa selvitä. Kasvatusalan ammattilaisena ja elämää rankasti eläneenä tunnen terapiat. Haluan kuitenkin saada sinut ajattelemaan oikein. Vain oikein ajattelu ja siitä seuraava ymmärtäminen kasvattaa viisautta ja vain ymmärtäminen voi oikaista tunteisiin ja mielialoihin nojaavan suhdekristillisyyden.
Kiinnittäkäämme siis katsemme oikeisiin faktoihin , niin matkamme onnistuu aivan kuten moottoripyöräilijä ja lentäjä meille opettavat. Kun Saatana, ihmiskunnan itselleen voittanut, työskentelee 24/7 , voit vain kuvitella kuinka hyvät aseet hänen käsissään ovat 1) harhaan johdettu ymmärrys ja sitä 2) säilyttävä perinne, yhdessä hyvin halukkaan 3) ”Minä- itse” syndrooman kanssa.
Sinun tehtäväsi ystäväni on joka ainoa tuhannesosa sekuntti suunnata katseesi oikeaan, edessäsi olevaan elämään. Haluat ehkä kiinnittää katseesi Kristukseen. Kyllä, Hän on se elämä. Mutta sanon asian omalla tavallani saadaksesi sinut ymmärtämään, että sinä olet ja
elät Hänessä. Hän haluaa viedä sinua Pyhän Hengen avulla eteenpäin. Luo siis katseesi siihen uuteen elämään mitä Pyhä Henki joka
tuhannesosa sekuntti 😜 eteesi luo. Älä katsele taaksesi, älä katsele kuolleeseen ”Minä-itseen”, joka apuasi hetkittäin vaikeroi, pyytäen palaamaan ja auttamaan.
Ole täysin vapaa, olet Kristuksessa. Paneudu Raamatun kuvaamaan todellisuuteen ja tulevaisuuteen Hänen perhekunnassaan. Ymmärrä, että kristillinen maailmankuva tänään on raskaasti kuihtunut versio Raamatun maailmankuvasta. (Kristillinen/Raamatullinen maailmankuva)
No sitten se perinteinen kysymys: ”Jos armo on noin kattava kuin kuvaat, niin voinko tehdä sitä tai tätä syntiä koko ajan?” Ystäväni, kysymyksesi paljastaa, että et ole ymmärtänyt syntikäsitettä oikein, sillä sinä teet koko ajan syntiä!!! Pyydän, näytä minulle se päivä jolloin et tehnyt syntiä? Aivan, jos olet syntikysymyksen ymmärtänyt oikein, ei sellaista ole. Vuorostaan sinulle, joka haluat sumentaa ja mutkistaa asiaa teologien termein esim puhumalla perisynnistä, saadaksesi vastuuta itsellesi, totean, että sellaista käsitettä ei Raamattu tunne, se on teologien keksintöä. Väitän, että monia teologien ajatuskulkuja johtaa juuri sama ”Minä-itse”. Olen toki itsekin teologiaa lukenut sen mitä uskontoon erikoistuneelta luokanopettajalta vaaditaan.
Kysymys arkeesi kuuluu: Vieläkö haluat elvyttämään, eheyttämään ja pyhittämään tuota kuollutta? Omavanhurskautesi, ”Minä-itse”syndroomasi, sitä kyllä suosittelee ja suorastaan vaikeroi sinulta apua? Ehdotan kuitenkin, että hyväksyt kuolemasi 💀💀 ja kiinnität katseesi uutena, täysin ajattomasti armahdettuna eteenpäin, ja annat Pyhän Hengen vapaasti uudistaa elämääsi joka ainoa päivä ; hymyile 😊😍😜.
Phitsanulok 2569 (2025)
• Luterilaisuus (Vanhurskauttaminen):
• Synti poistetaan Jumalan julistuksella (vanhurskauttaminen). Syntinen ihminen julistetaan vanhurskaaksi Kristuksen tähden.
• Ihminen on samanaikaisesti syntinen ja vanhurskas (simul iustus et peccator). Vaikka hän on syyllinen, hänet on julistettu syyttömäksi.
• Katolilaisuus (Vanhurskauttaminen/Pyhitys):
• Vanhurskauttaminen nähdään enemmän prosessina (vanhurskaaksi tekeminen), jossa Jumalan armo (luotu armo) valetaan ihmisen sieluun.
• Synti poistetaan ja ihminen todella muuttuu (eikä vain julisteta muuttuneeksi) armosta ja teoista koostuvassa yhteistyössä Jumalan kanssa.
• Kiirastuli (Purgatorio) on tila, jossa vähäiset synnit ja synneistä jääneet rangaistukset puhdistetaan kuoleman jälkeen ennen taivaaseen pääsyä.
• Ortodoksisuus (Teoosi/Jumalallistuminen):
• Pelastuminen nähdään usein teoosina (jumalallistumisena), eli vähittäisenä prosessina, jossa ihminen pääsee yhä lähemmäs Jumalaa ja Kristuksen kaltaisuutta.
• Synti on sairaus tai haavoittuneisuus, joka vääristää ihmisen Jumalan kuvaa. Sakramentit ja uskonelämä ovat lääkkeitä tähän sairauteen. Synnintunnustus ja katumus ovat jatkuvia.
tiiviisti se, miten synti anteeksi annetaan. Tässä on suurin opillinen ero:
• Luterilaisuus (Vanhurskauttaminen):
• Synti poistetaan Jumalan julistuksella (vanhurskauttaminen). Syntinen ihminen julistetaan vanhurskaaksi Kristuksen tähden.
• Ihminen on samanaikaisesti syntinen ja vanhurskas (simul iustus et peccator). Vaikka hän on syyllinen, hänet on julistettu syyttömäksi.
• Katolilaisuus (Vanhurskauttaminen/Pyhitys):
• Vanhurskauttaminen nähdään enemmän prosessina (vanhurskaaksi tekeminen), jossa Jumalan armo (luotu armo) valetaan ihmisen sieluun.
• Synti poistetaan ja ihminen todella muuttuu (eikä vain julisteta muuttuneeksi) armosta ja teoista koostuvassa yhteistyössä Jumalan kanssa.
• Kiirastuli (Purgatorio) on tila, jossa vähäiset synnit ja synneistä jääneet rangaistukset puhdistetaan kuoleman jälkeen ennen taivaaseen pääsyä.
• Ortodoksisuus (Teoosi/Jumalallistuminen):
• Pelastuminen nähdään usein teoosina (jumalallistumisena), eli vähittäisenä prosessina, jossa ihminen pääsee yhä lähemmäs Jumalaa ja Kristuksen kaltaisuutta.
• Synti on sairaus tai haavoittuneisuus, joka vääristää ihmisen Jumalan kuvaa. Sakramentit ja uskonelämä ovat lääkkeitä tähän sairauteen. Synnintunnustus ja katumus ovat jatkuvia
