Evankeliumia, evankeliumia; luku 14 ja 15

 Luku 14 on yksi Ilmestyskirjan upeimmista. Se on kuvaus Jlan koko pelastussuunnitelman punaisesta langasta. Se kertaa, kuinka laki “kasvattajana” paljastaa ihmisen olemuksen ja päämäärän ilman Jlan väliintuloa, lunastusta. Sitä tarjotaan jälleen. Luku toistaa myös Jlan suvereniteettiä yli kaiken luodun ja tuo esille, kuinka ikiaikainen evankeliumi on tarjolla tuomioiden kovetessa ja nykyisen maailmanajan lähestyessä loppuaan. 

Luvun 14 lopussa näemme mikä on heidän kohtalo, jotka eivät lain alta halua siirtyä armon alle ja pelastautua täydeltä tuholta, iankaikkiselta kadotukselta.

Katsotaanpa siis tarkemmin luvun sisältöä.

”Sitten näin tämän: Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja hänen kanssaan oli sataneljäkymmentäneljätuhatta ihmistä, joiden otsaan oli kirjoitettu hänen nimensä ja hänen Isänsä nimi. 2Minä kuulin taivaasta äänen, joka oli kuin suurten vesien pauhu tai kuin ukkosen jylinä. Ääni, jonka kuulin, oli myös kuin harppujen helinää ja harpunsoittajien laulua. 3Valtaistuimen edessä ja neljän olennon ja vanhinten edessä laulettiin uutta laulua, jota ei voinut oppia kukaan muu kuin nuo sataneljäkymmentäneljätuhatta, jotka on ostettu maan päältä. 4He eivät ole tahranneet itseään naisten kanssa vaan ovat pysyneet puhtaina kuin neitsyet, ja he seuraavat Karitsaa, minne hän meneekin. Heidät on ostettu ihmisten joukosta esikoislahjaksi Jumalalle ja Karitsalle. 5Valhetta ei heidän suustaan ole kuultu, he ovat puhtaita ja virheettömiä.”

Seitsemännessä luvussa pysähtyi Jlan vihan kuvaus. Enkelitkin “jäätyivät” maan neljälle kulmalle; meille kuvattiin 144000 :n juutalaisen evankelistan valinta, ja kuinka sitä seuranneen lopunajan herätyksen myötä tulee tuo lukematon määrä ihmisiä evankeliumille kuuliaiseksi ja päätyy marttyyriuden kautta Jlan eteen. 

Tämän luvun alku korostaa kuinka nuo 144000 evankelistaa ovat Danielin ilmoittaman viimeisen vuosiviikon ensihedelmää aloittaen tuon juutalaisille varatun ajan. Pakanoille varattu ”aikalisä” Jlan kellossa on päättynyt ja Jlan ”aktiiviselle” työpöydälle on palannut juutalaiset, Israel. Jla hoitaa loppuun kosmisen taistelun, maallisten osapuolten osalta; Jlan vaimo Israel / Baabelin portto, Hänet hylännyt ihmiskunta. (Kts luku 13) 

Korostan, että tästä vihan ajasta, viimeisestä vuosiviikosta on edelleen mahdollisuus pelastua martyyriuden kautta. Muistamme, että jakson päättyessä on suurinosa maailman väestä menehtynyt ja juutalaisista vain 1/3 osa pelastuu Jeesuksen ja seurakunnan näkyvään paluuseen, joten tavoiteltava osa ei viimeiselle seitsemälle vuodelle jääminen ole 😢.

Kyse on myös Jlan juutalaisille ilmoittamasta ”kevätsateesta” ja ”syyssateesta”, kahdesta helluntaista, jotka toki levisivät / leviävät pakanoillekin; toinen 2000 vuotta sitten, toinen tässä kohden eskatologiaa. Käsittelimme asiaa tarkemmin jo aloitusjaksossamme. Raamattua ajattomana viisautena käyttäväthän ovat Joel 3:a  tarjonneet milloin millekin herätykselle, koska puurot vellit ovat eskatologian suhteen sekaisin 😅.

Jotkut vetävät tekstistä johtopäätöksen, että nämä evankelistatkin olisivat päätyneet marttyyriuteen. Minulle se ei sellaisesta puhu. Mielestäni kuvaus yhdessä muun luvussa kuvatun kanssa, kertoo kuinka Jla suostuttelemalla suostuttelee maailmaa ja ikäänkuin kysyy: ”Oletteko aivan varmoja, että haluatte helvettiin, josta olette nyt saaneet esimakua? Evankeliumi on edelleen tarjolla.”

 144000 evankelistan kuvaus seisomassa Siionin vuorella yhdessä Karitsan kanssa, kuvaa Jlan pyhyyttä, kuin pelastushistorian punaista lankaakin; Jlahan ilmestyi Siinain vuorella Moosekselle ja laki annettiin siellä. Tässä kohden 144000 evankelistan oleminen Karitsan kanssa Siionin vuorella kuvaa meille kuinka laki on ollut kasvattaja ja vie meidät evankeliumin äärelle ja sen tarpeeseen; nämä 144000 evankelistaa tarjoavat evankeliumia lain tuoman vihan kurimuksessa olevalle maailmalle. Jakeet 4 ja 5 eivät siis kuvaa kuinka nämä 144000 olisivat lain täyttäneet, vaan armoa, jolla Jla heidät näkee Kristuksessa. Kuvauksessa ilmenee myös juutalainen tapa ilmaista tätä asiaa. 

Eikä tässä vielä kaikki…

 6Minä näin taas uuden enkelin, joka lensi korkealla taivaan laella. Hänen tehtävänään oli julistaa ikuinen evankeliumi maan asukkaille, kaikille kansoille, heimoille, kielille ja maille. 7Hän kuulutti kovalla äänellä: »Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia – hänen tuomionsa aika on tullut! Kumartakaa häntä, joka on luonut taivaan, maan ja meren ja vesien lähteet.»

Jakeessa kuusi näemme kuinka Jla lisää “panoksia” evankeliumin julistamiseen. Nyt jo enkeli taivaalla julistaa evankeliumia kaikille maan asukkaille. Enkeli muistuttaa siitä kuka on kaiken Luoja, kuka kaikkea hallitsee ja kuinka evankeliumin viimeinen tarjous on nyt käsillä. Muistamme kenelle ihmiskunta syntiinlankeemuksen vuoksi kuuluu. Jla tarjoaa pelastusta väistämättömästi edessä olevasta; matka Helvettiin, mikä on valmistettu Perkeleelle ja hänen enkeleilleen on muuten edessä.

Hyvä on myös muistaa millaisissa oloissa eletään; sodat, tappavat taudit ja  syvyyden kuilusta vapautetut demonit vaivaavat ihmistä, meteorit tippuvat taivaalta ja taivaan voimat järkkyvät, satoja miljoonia, todennäköiseti miljardeja ihmisiä on kuollut jo tässä vaiheessa. Kaiken kauhun keskellä Jla tarjoaa toivoa ja pelastusta. 

8Hänen jäljessään tuli toinen enkeli, joka kuulutti: »Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon, tuo portto, joka iljetyksillään on vietellyt kaikki kansat juomaan vihan viiniä.»9Näiden kahden jäljessä tuli vielä kolmas enkeli, joka kuulutti kovalla äänellä: »Se, joka kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa otsaansa tai käteensä sen merkin, 10joutuu yhtä lailla juomaan Jumalan vihan viiniä, joka laimentamattomana on kaadettu Jumalan vihan maljaan. Häntä kidutetaan tulessa ja rikin katkussa pyhien enkelien ja Karitsan edessä. 11Tulesta, joka ihmisiä kiduttaa, nousee savu aina ja ikuisesti. Heillä ei ole päivän, ei yön lepoa – ei niillä, jotka kumartavat petoa ja sen kuvaa, eikä kenelläkään, joka ottaa pedon nimen merkikseen. 12Tässä kysytään pyhiltä kestävyyttä, niiltä jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen.»13Minä kuulin taivaasta äänen, joka sanoi: »Kirjoita: Autuaita ne, jotka tästä lähtien kuolevat Herran omina. He ovat autuaita, sanoo Henki. He saavat levätä vaivoistaan, sillä heidän tekonsa seuraavat heitä.»

Tekstimme jatkaa toisen enkelin ilmoituksella siitä kuinka suuri Babylon on tuhotunut, kolmannen enkelin ilmoittaessa pedon merkin hyväksyneiden kohtalon.

 Suuri Babylon, Babylonin mysteeri; “porton” salaisuus, ovat olleet esillä jo aiemmin ja syvennämme ymmärrystämme siitä vielä luvussa 17.  Siellä jälleen zoomaamme tuon suuren Babylonin olemukseen, sen taktiikkaan ihmiskunnan suhteen, kuin sen tuhoonkin.

Tulemme tekstissämme jälleen ”loppuun”, erääseen näkökulmaan lopun kuvauksessa:

14Sitten näin Tämän: Oli valkoinen pilvi, ja pilven päällä istui joku ihmisen kaltainen, jolla oli päässään kultainen seppele ja kädessään terävä sirppi. 15Temppelistä tuli toinen enkeli, joka kovalla äänellä huusi pilven päällä istuvalle: »Pane sirppisi työhön ja leikkaa, nyt on sadonkorjuun aika. Maan sato on kypsä korjattavaksi.» 16Silloin se, joka istui pilvellä, heitti sirppinsä maan päälle, ja niin korjattiin maan sato. Taivaan temppelistä tuli taas enkeli, ja hänelläkin oli terävä sirppi. 18Myös alttarista tuli enkeli, se jolla on tuli vallassaan, ja hän huusi kovalla äänellä sille enkelille, jolla oli terävä sirppi: »Pane terävä sirppisi työhön ja korjaa tertut maan viinitarhasta. Rypäleet ovat kypsyneet.» 19Silloin enkeli heitti sirppinsä maan päälle, korjasi sadon maan viinitarhasta ja heitti rypäletertut suureen altaaseen, Jumalan vihan viinikuurnaan. 20Rypäleet poljettiin altaassa kaupungin ulkopuolella, ja verta pursui niin, että veri vielä tuhannen kuudensadan stadionmitan päässä ulottui hevosen kuolaimiin asti. Huom, vastaa “lopun” kuvausta muuallakin  (esim  Joel 3:13; Jes 63:3 )

Jeesukselle, jonka on kohta määrä ottaa kuninkuus ja valta maan päällä kerrotaan, että on tullut sadonkorjuun aika. Evankeliumia on tarjottu tarjoamalla; nyt se on loppu, valinnat on tehty. 

Luvun loppu kertoo ensin kuinka osa porukasta on evankeliumin vastaanottanut ja tulee marttyyriuden kautta “leikatuksi” iloon lunastajansa luokse ja toinen osa tulee “leikatuksi” vihan viinikuurnaan. Jakeen 14 sisältö kertoo “leikkaajan”; kuvaus kertoo Jeesuksesta.

Koko luku näin kuuluttaa suurin kirjaimin, kuinka Jlan lain tarkoitus on ollut viedä ihmiskunta ymmärtämään mistä on kysymys; mikä on ihmisen tila ja kuinka yksin Jlan ikiaikainen evankeliumi on ratkaisu ja nyt sitä vieläkin tarjotaan täydellä volumilla.

Tämä luku kokoaa siis yhteen Jlan tien ihmiskunnan pelastamiseksi alkaen Baabelin tornin tapahtumista, jolloin kansat hylättiin langenneita henkivaltoja palvelemaan ja itselleen Jla alkoi kasvattaa kansaa, Israelia; laki => evankeliumi/armo => tuomio lain valinneille.

                                                    - - - - - - - - - - - - - - - - - -

LUKU 15 ; ( Ilm 15 )

151Minä näin taas taivaalla suuren ja ihmeellisen tunnusmerkin: seitsemän enkeliä, seitsemän vitsauksen toimeenpanijat. Nämä vitsaukset ovat viimeiset, niihin tyhjentyy Jumalan viha.2Minä näin kuin kristallisen meren, joka välkehti tulta. Tuon kristallimeren rannalla seisoivat pedosta voiton saaneet, ne, jotka eivät olleet kumartaneet sen kuvaa eivätkä ottaneet merkkiä, jossa on sen nimen luku. Heillä oli käsissään Jumalan harput, 3ja he lauloivat Mooseksen, Jumalan palvelijan, ja Karitsan laulua:– Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias! Oikeat ja todet ovat sinun tiesi, sinä kansojen kuningas!4Kuka ei sinua pelkäisi, Herra, kuka ei ylistäisi nimeäsi? Sinä yksin olet pyhä. Kaikki kansat tulevat eteesi ja kumartavat sinua, sillä sinun oikeat tuomiosi ovat tulleet julki.

5Tämän jälkeen minä näin, kuinka taivaan temppeli, todistuksen teltta, avattiin 6ja temppelistä tuli ulos seitsemän enkeliä, seitsemän vitsauksen toimeenpanijat. Heidän pukunsa oli puhtaan valkoista pellavaa, ja rinnan ympärillä heillä oli kultainen vyö. 7Yksi neljästä olennosta antoi näille seitsemälle enkelille seitsemän kultaista maljaa, jotka olivat täynnä Jumalan vihaa, hänen, joka elää aina ja ikuisesti. 8Jumalan kirkkaus ja voima täytti temppelin savulla, niin ettei kukaan voinut mennä sisälle temppeliin, ennen kuin nuo seitsemän enkeliä olivat panneet seitsemän vitsausta täytäntöön.

Luku 15 kertoo kuinka pelastuvien lukumäärä alkaa olla täynnä ja ne joiden on ollut tarkoitus marttyyriuden kautta siirtyä pois tästä maailmasta ovat sen tehneet. Pedon voittaneiden marttyyrien kuvataan laulavan kristallimeren rannalla Mooseksen ja Karitsan laulua. Laulun sisältökin on kerrottu ja se on paljolti samanlainen kuin Mooseksen “laulu” psalmissa; Ps 90 Mooseksen rukous, jossa Mooses (laki) toi kansan luvatun maan rajalle ja Joosua (kreik Jesus) toi luvattuun maahan. Lain tehtävähän on ollut varjella ihmiskuntaa pahuudelta, siihen asti kunnes ilmestyy uusi rakkauden laki, evankeliumi. (Jos haluat vilkaista käsitettä Laittomuuden salainen vaikutus tarkemmin)

Ilmaisulla Mooseksen ja Karitsan laulu halutaan korostaa jälleen Jlan kokonaisvaltaista hallintaa Luojana, lain antajana ja sen alta lunastajana. Maailmanajalla jossa elämme on ollut selkeä alkunsa (ei evoluutio missään muodossa 😘 ) ja sillä on selkeä loppunsa, jonka kuvauksen äärellä olemme nyt useita viikkoja viettäneet. 

Kun jakeessa 8 näemme savun nousevan temppelistä puhuu se meille siitä vihasta, joka nousee Jlan pyhyydestä ja oikeudenmukaisuudesta; nyt näemme kuvauksen kuinka tämä viha lopussa iskee ihmiskuntaan.  Jae on yksi ihmiskunnan kannalta surkeimmista hetkistä; Jlan mitta on täysi, Hänen kärsivällisyytensä on loppu ja on aika siirtyä kohti päämäärää, näkyvällä tavalla alkavaa Jlan valtakuntaa. Ihmiskunta on saanut maistaa millaista on helvetti. Ihmiskunta on loppuun asti saanut valita palvooko se Luojaansa vai narsistisisessa itseriittoisuudessaan Luciferiä, kapinajohtajaa, joka halusi Jlan paikalle saamaan ylistystä. Nyt se on saanut ison osan ihmiskunnan ylistyksestä ja matkaa saaliinsa kanssa kohti ikuista Helvettiä. Surullista, surullista, surullista 😢😢😢.